Lepoa, lepoa ja lepoa :(

Lääkärin mukaan Carolinan nilkassa on pahemman puoleinen rasitusvamma ja ainoa lääke siihen on LEPO! Nilkka on edelleen turvoksissa ja kosketusarka. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään hoitoa vaativaa murtumaa. Normaali kävely on sallitua, muu urheilu tauolle! :( Harkitsemme vielä toisen erikoislääkärin mielipidettä, olemme olleet myös yhteydessä maajoukkueen fysiterapeuttiin Annaan, joka oli mukana Itävallassa. Carolina aikoi kuitenkin osallistua marrakuun maajoukkueleirille, mahdollisuuksien mukaan omiin kisoihin ainakin parin startin verran ja eiköhän nilkka ole jo kisakunnossa joulukuun PM:iin....TOIVOTTAVASTI! :(

Caltsu 9kk ja mm-kertausta :)

Eilen meidän pikkumies täytti 9kk. Koko näyttää pysyvän samana, kasvua ei ole enää tapahtunut, muuten kuin turkin osalta....se on muhkea kuin mikä, meidän lauman muhkein! :) Hassu pieni otus ja niin touhukas, huh!
MM-kisojen jälkeinen elämä alkaa rullata pikkuhiljaa uomiinsa. Matkahan oli aivan mahtava, niin tuloksellisesti, mutta myöskin kokemuksena. Reissu oli äärimmäisen hyvin järjestetty ja rautahermoiset joukkuuenjohtajat sekä avustajat huolehtivat meistä sataprosenttisesti. Suomileiriin oli saatu myös hieno joukkuehenki ja sehän onkin yksi tärkeä tausta-asia kilpailutilanteessa. Ja kun kaikki muut asiat ovat kunnossa, tuloksetkin olivat sen mukaisia. Hyvä Suomi! :) Tämä "tyttö" ei muuten ole ollut ikinä niin jännittävässä tilanteessa kuin ennen minien finaalirataa. Laitoin kotipuoleen viestiä, että jos en nyt kuole niin en sitten koskaan. Sitä tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla, se oli nimittäin oikeasti kamalaa!!! Ja sitten kun selvisi minien lopputulokset.....pala nousee vieläkin kurkkuun....Caro ja Kerttu maailmanmestareita........Suomiyleisö ryntäsi onnittelemaan, Minna ja Annekin olivat siellä, yhessä itkettiin...Suomenliput heiluivat...huh....palkintojenjakotilaisuus oli juhlallinen ja liikuttava, Maammelaulut sun muut...snif...... Suomikatsomo huusi: " Kerttu!", "Kerttu!"......sitä tunnetta ei unohda ikinä.....

Vastaanotto lentokentällä ja varsinkin täällä kotona oli huikea. Tornion Kennelkerhon porukka oli vastaanottamassa meitä kotipihallamme, ruusuineen, muistamisineen.....naapuriseuroista oli tullut ystäviä, mummo, Pekan porukka, kaikki meille tärkeät ihmiset olivat paikalla......ja taas itkettiin. Vaikka olimme tosi väsyneitä ja nuutuneita matkasta, vastaanotto oli ihana yllätys, kiitos vielä kerran siitä! Meille on tullut satoja tekstiviestejä, vastaantulijat onnittelevat, kukkalähetyksiä satelee, haatatteluja halutaan....aikamoista pyöritystä nämä muutamat viikkot ovat kyllä olleet........:)

Caro on pitänyt nyt vähän taukoa agilitystä. Oikea jalkahan kipeytyi MM-matkalla harjoituspäivän päätteeksi. Lauantaina Anna laittoi jalkaan sidoksen joka auttoikin kisasuorituksen aikana. Sunnuntaina jalka oli jo sitten kunnolla kipeä ja jouduttiin turvautumaan kylmäsuihkeeseen, sidokseen ja Buranaan. Kävimme kotiin tultuamme ortopedillä, jalka kuvattiin, muttei mitään ihmeellistä löytynyt. Jalka on kuitenkin edelleen turvoksissa ja kipeytyy vähäisestäkin liikkumisesta.Ensi viikolla uusi yritys ortopedin vastaanotolle. Maajoukkueleiri on marraskuun alussa ja PM-kisoihinkaan ei ole enää hurjasti aikaa. Toivottavasti jalka saadaan kuntoon. :(

Nyt vain lataillaan akkuja, koiramainen touhuilu ei silti lopu tässä talossa, hih! :D

Kiitos ystäville ympäri Suomen! T: MM-Caro ja Kerttu :)

kuva: Studio Foxy, Antti Karppinen

Lippa vinoon ja menoks! :)

Lena ja Elsa toivat Kertulle oman "edustuslippiksen" (Suomalaista Marimekkoa, hieno ko mikä!)

Laukut on valmiina ja nousemme kohta yöjunaan.....matka kohti Itävallan MM-karkeloita voi alkaa! Perjantaina viimeistään tunnelma nousee kattoon ja Suomen liput liehukoon! Saattaa olla aika jännittävät paikat, kun siirryymme lähtöpaikalle Suomen edustusasu päällä ja aloitamme oman kisaosuuden. Yritän saada itselleni rauhallisen mutta jämyn kisafiiliksen ja viestittää saman tunnelman myös maailman parhaalle kisakumppanilleni Kertulle. Kiitos kaikille tsemppaajille, kannustajille, peukuttajille sekä " sponsoreille"! Erityiskiitokset vielä mummolle, äijille, Pekan poppoolle, Minnalle ja Annelle, Lenalle ja Elsalle, Lessulle, Eevalle ja Lindforssin Jaanalle! Peukut pystyyn, nyt me mennään! :D

Calle 8kk

Varsin komea ukkeli tuosta meidän Callesta on kehittynyt, meillä vaan on niin huono kamera ettei saa kunnon kuvia, agrr! Komea on myöskin velipoika Kriisi, joka oli saanut hienot arvostelut ensimmäisestä näyttelystään eteläsuomen suunnassa, onnea Karolle ja Kriisille! Agiliitoa olemme harjoitelleet omalla kentällä pieninä annoksina, lähinnä keppejä, kontaktia, putkea ja pieniä "hyppysarjoja"....ai, että pojalla on intoa ja tekemisen tahtoa. Agilitygeenejä saanut varmaan jo äidinmaidosta, hih!
Kerttu ja Caro valmistautuvat MM-karkeloihin. Turun leiri on takanapäin, uutta puhtia ja innostusta oli kotiintuomisina... ja ISO kassillinen edustusvaatteita! Siellä oli tuulipukua, verkkapukua, t-paitoja, shortseja, capreja, sukkia, huppari, lippis....huippua! :) Harjoitukset olivat olleet rankkoja, mutta antoisia, joukkuekaverit mukavia ja Harrin ruoka hyvää! Leiriltä jäi mukava fiilis ja sehän on tärkeä seikka tulevaa matkaa ajatellen.
Kävimme viikonvaihteessa Pateniemen kisoissa viimeistelemässä vielä muutamia juttuja kisatilanteessa. Kontaktit tuli otettua kunnolla pysäytettynä, kaarrokset mahdollisimman pieninä ja muuten iloisella ja rennolla kisameinigillä.... Tulosena kaksi nollaa, sijat 1 ja 2, jes!
Tänään oli Minnan vimppa treenit sitten ennen matkalle lähtöä. Keppien avokulma tuotti vähän päänvaivaa, kun sinne tultiin pitkän suoran ja putken jälkeen..... ei ehtinyt millään sinne ohjaamaan, iiik!!!!!..... :( Ai, niin Minna ja treenikaveri Anne ovat myöskin lähdössä Itävaltaan... eli oma kannustusjoukko on siellä mukana, mikäs sen mukavampaa ja kotoisampaa!!!! Tapaamme heidät siis seuraavan kerran Dornbirnin kisahallissa! Uskomattoman ihanaa heiltä!!!
Viikonloppuna on vielä pari agilityrataa OKK:n kisoissa, maanantaina Kertun hieronta ja tiistaina hyppäämme yöjunaan ja matka alkaa.........
Mummo jää kotimieheksi Hiskun, Ressun ja Callen kanssa..... saavatkin nyt nauttia toistensa seurasta melkein kokonaisen viikon, toivottavasti pojat osaavat käyttäytyä! :)

Piirinmestaruuskisoissa

Lapin Kennelpiirin joukkue-ja yksilöpiirimestaruuksista kilpailtiin tänä vuonna Kallinkankaalla Arcticin toimesta. Muuten mukavia kisoja HAITTASI mieletön määrä pökkyräisiä ampiaisia jotka pistelivät niin koiria, kilpailijoita kuin yleisöäkin. Kyypakkauksetkin loppuivat kesken kisojen, inhottavia! Yksi kyykin tapettiin ihan automme lähettyviltä, hui! Eli varsin vaarallisissa :) olosuhteissa kisat käytiin. Tunnelmaa latisti vielä Kertun huonovointisuus ( en tiedä pistikö ampiainen? vai oliko syy edellisiltainen isohko hammasharjaluu jonka oli pistellyt poskeensa?), oksenteli useamman kerran päivän mittaan, mutta oli muuten reippaan oloinen. A radalta tuli hieno 0-voitto (ehkä pientä kaarrosta tuli joissakin kohtaa, mutta muuten ok:ta). B ratakin sujui sutjakkaasti yhtä rimaa lukuunottamatta. Muutama kurvi valui tälläkin radalla pitkäksi, joten pitää niihin kiinnittää taas enemmän huomiota. Illan päätteeksi Tornion mineille myöskin joukkuepiirinmestaruus, hyvä tytöt! Joukkueessahan olivat Caro & Kerttu, Marie & Meni, Hansku & Ilona ja Anne & Iines. Sunnuntaina emmimme kisataanko ollenkaan edellispäivän oksentelujen takia, mutta aamulla näytti siltä, että Kerttu oli oma "ärsyttävä" itsensä....siis jos Nenalta ja Pusulta kysytään. Olivat nimittäin meillä yötä ja Kerttu piti tarkasti huolta, ettei vieraat vaan pääse isottelemaan meidän seinien sisällä, hih! No, kisapaikalla ampiaiset olivat meitä taas iloisesti vastassa ja virittivät kunnon? kisafiiliksen, agrr! Päivän eka rata meni ihan plörinäksi, sen lisäksi, että Kertulla oli myös vatsa löysällä, päätimme ettemme kisaa enää viimeistä hyppyrataa laisinkaan. Pakkasimme Ullan tavarat Matin autoon ja lähdimme harvinaisen lyhyeksi jääneen kisapaivän jälkeen ajelemaan harvinaisen lyhyttä kotimatkaa (n. 15 min). Taisi olla ainoa positiivinen asia sillä erää! Ullalle ja Nena-siskolle hieno piirimmestaruushopea tila! Mummolla oli muutenkin mahtava draivi päällä koko viikonlopun..... tarkoitan tietysti nyt Nenaa! :) Kerttu voi jo paremmin, kiitos palautusjauheiden joita ostimme mm-karsinnoista. Arvoitukseksi jää mistä kyseiset oireet johtuivat, mutta kuulema muutkin koirat olivat ripuloineet ja oksennelleet kisapaikalla, kumma homma?! Seuraava viikonloppu vierähtää maajoukkueleirillä Turus ja sinnehän kytkyttelemme junalla yhdessä Hanskun ja Ilonan kanssa, kivaa! :D

Shelttimestaruudet ratkottiin Oulussa

Vauhdikas ja kovatasoinen shelttimestaruuskisa ratkottiin tänä vuonna Oulussa. Trikkitytöt jylläsivät miniluokssa ja finaallin päätyttyä järjestys oli : 1. Peppi, 2. Kerttu, 3. Hippi, 4. Macy ja viidentenä Kertun veli Shokki ( merle!). Hienoja 0-tuloksia kaikilla ja ajatkin sadasosoien sisällä toisistaan, hurjaa sakkia! :) Päivän C ja D kisa saatiin loppuun vietyä melko mukavissa sääolosuhteissa, mutta shelttifinaalissa vettä satoi jo kaatamalla! Pikkuisen se aina latistaa tunnelmaa kun vaatteet kastuu ja vilu yllättää, mutta tähän on tottuminen taas näissä syyskisoissa. Molemmilta radoilta ( D, C ) 0-voitot......paitsi tällä toisella radalla kävi sitten hassu juttu kun sisarukset Shokki ja Kerttu tekivät prikulleen saman ajan sadasosasekunnilleen ja ykköspaikkan ratkaisu meni uusintaan. Karo kuitenkin "luovutti" ykkössijan Carolle ;).... olivat nimittäin sille vkonlopulle startanneet jo niin monta kertaa, että ajatteli koiransa parasta ja "tyytyi" kakkos sijaan. Molemmille koirakoille kuitenkin hienot tuplanollat! Hyvä Kerttu ja Shokki! :) MM-matka lähestyy lähestymistään ja taitoja hiotaan vielä ensi viikonvaihteen piirinmestaruuskisoissa, Turun leirillä ja Mikon harjoituksissa ( jos saamme ajan ). Pari hierontakertaakin on Kertulle luvassa ennen lentolaukkuun astumista. Jännittävää! :D