torstai 15. lokakuuta 2009

Lepoa, lepoa ja lepoa :(

Lääkärin mukaan Carolinan nilkassa on pahemman puoleinen rasitusvamma ja ainoa lääke siihen on LEPO! Nilkka on edelleen turvoksissa ja kosketusarka. Röntgenkuvissa ei näkynyt mitään hoitoa vaativaa murtumaa. Normaali kävely on sallitua, muu urheilu tauolle! :( Harkitsemme vielä toisen erikoislääkärin mielipidettä, olemme olleet myös yhteydessä maajoukkueen fysiterapeuttiin Annaan, joka oli mukana Itävallassa. Carolina aikoi kuitenkin osallistua marrakuun maajoukkueleirille, mahdollisuuksien mukaan omiin kisoihin ainakin parin startin verran ja eiköhän nilkka ole jo kisakunnossa joulukuun PM:iin....TOIVOTTAVASTI! :(

perjantai 9. lokakuuta 2009

Caltsu 9kk ja mm-kertausta :)



Eilen meidän pikkumies täytti 9kk. Koko näyttää pysyvän samana, kasvua ei ole enää tapahtunut, muuten kuin turkin osalta....se on muhkea kuin mikä, meidän lauman muhkein! :) Hassu pieni otus ja niin touhukas, huh!
MM-kisojen jälkeinen elämä alkaa rullata pikkuhiljaa uomiinsa. Matkahan oli aivan mahtava, niin tuloksellisesti, mutta myöskin kokemuksena. Reissu oli äärimmäisen hyvin järjestetty ja rautahermoiset joukkuuenjohtajat sekä avustajat huolehtivat meistä sataprosenttisesti. Suomileiriin oli saatu myös hieno joukkuehenki ja sehän onkin yksi tärkeä tausta-asia kilpailutilanteessa. Ja kun kaikki muut asiat ovat kunnossa, tuloksetkin olivat sen mukaisia. Hyvä Suomi! :) Tämä "tyttö" ei muuten ole ollut ikinä niin jännittävässä tilanteessa kuin ennen minien finaalirataa. Laitoin kotipuoleen viestiä, että jos en nyt kuole niin en sitten koskaan. Sitä tunnetta ei voi edes sanoin kuvailla, se oli nimittäin oikeasti kamalaa!!! Ja sitten kun selvisi minien lopputulokset.....pala nousee vieläkin kurkkuun....Caro ja Kerttu maailmanmestareita........Suomiyleisö ryntäsi onnittelemaan, Minna ja Annekin olivat siellä, yhessä itkettiin...Suomenliput heiluivat...huh....palkintojenjakotilaisuus oli juhlallinen ja liikuttava, Maammelaulut sun muut...snif...... Suomikatsomo huusi: " Kerttu!", "Kerttu!"......sitä tunnetta ei unohda ikinä.....

Vastaanotto lentokentällä ja varsinkin täällä kotona oli huikea. Tornion Kennelkerhon porukka oli vastaanottamassa meitä kotipihallamme, ruusuineen, muistamisineen.....naapuriseuroista oli tullut ystäviä, mummo, Pekan porukka, kaikki meille tärkeät ihmiset olivat paikalla......ja taas itkettiin. Vaikka olimme tosi väsyneitä ja nuutuneita matkasta, vastaanotto oli ihana yllätys, kiitos vielä kerran siitä! Meille on tullut satoja tekstiviestejä, vastaantulijat onnittelevat, kukkalähetyksiä satelee, haatatteluja halutaan....aikamoista pyöritystä nämä muutamat viikkot ovat kyllä olleet........:)

Caro on pitänyt nyt vähän taukoa agilitystä. Oikea jalkahan kipeytyi MM-matkalla harjoituspäivän päätteeksi. Lauantaina Anna laittoi jalkaan sidoksen joka auttoikin kisasuorituksen aikana. Sunnuntaina jalka oli jo sitten kunnolla kipeä ja jouduttiin turvautumaan kylmäsuihkeeseen, sidokseen ja Buranaan. Kävimme kotiin tultuamme ortopedillä, jalka kuvattiin, muttei mitään ihmeellistä löytynyt. Jalka on kuitenkin edelleen turvoksissa ja kipeytyy vähäisestäkin liikkumisesta.Ensi viikolla uusi yritys ortopedin vastaanotolle. Maajoukkueleiri on marraskuun alussa ja PM-kisoihinkaan ei ole enää hurjasti aikaa. Toivottavasti jalka saadaan kuntoon. :(

Nyt vain lataillaan akkuja, koiramainen touhuilu ei silti lopu tässä talossa, hih! :D