torstai 13. lokakuuta 2011

Kerttu= Kurttu :D


Perskule ko liukas! :(



Mummeli kiitää.... :)


Raporttia Ranskan matkalta:
Olimme matkoineen päivineen raissussa yhteensä kokonaisen viikon. Tiistai iltana hyppäsimme yöjunaan - keskiviikkona lento Brysseliin 15.30, majapaikassamme Lens nimisessä kaupungissa Ranskassa olimme jotain kl.23 tienoilla. Ihan vähän oli väsynyt olo sillä hetkellä! :)
Torstaina ohjelmassa oli harjoitukset ja eläinlääkärin tarkastus. Alusta oli hieman liukas. Vaikka Kerttu kulkeekin mattoalustalla paremmin kuin "hiekalla", en ollut täysin tyytyväinen näkemääni. Onneksi meillä oli mukana Patricia, joka kävi läpi koirat harjoitusten ja kisasuoritusten jälkeen. Kerrassaan huippua! Harjoitukset menivät hyvin, muutamaa liukastumista lukuunottamatta. Hieman se kyllä saattoi koiran vauhtiin vaikuttaa, varsinkin tiukemmissa käännöksissä.
Perjantaina mineillä oli kaksi starttia, ensin yksilö hyppis ja illemmella joukkueagirata. Radat eivät olleet mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeita, mutta muutamia kohtia piti miettiä hyvinkin tarkasti. No, harmittava hylky tuli sitten heti eka radalla , kohdassa jossa päätin kahdesta vaihtoehdosta valita valssin hypyn jälkeen ja siitä putkeen....toinen olisi ollut takaaleikkaus putkelle. Mulla oli ilmeisesti heilahtanut toinen käsi, kun huomasin etten ehdikkään tehdä valssia ja ytitin viedä vaihtoehto kakkosella, Kerttu säntäsi väärään päähän putkeen! Samalla radalla tuli sitten pari keppivirhettäkin, kun Kerttu jätti pujottelematta pari viimeistä väliä. Se oli outo virhe Kertulta!? Keppien päässä oli pussin"kehikko" kohtisuoraa pujottelusuunnassa ( ei käy ilmi ratapiirroksesta )ja ilmeisesti Kerttua ahisti pujotella "päin seinää", koska ei toisellakaan kertaa pujottellut loppuun saakka. Kehikko oli minusta sijoitettu todella lähelle keppien lopetusta. Tässä kohdassa rataa tuli äärimmäisen paljon keppivirheitä, aika moni niistä oli sheltti! Taisipa siinä radan loppupuolella tulla vielä toinenkin hylky kun en ollut enää ollenkaan skarppina. :( Jälkeenpäin minua ei kuitenkaan harmittanut se hylky-kohta enää niin paljon, koska todennäköisesti keppivirhe olisi tullut kuitenkin. Pujottelua "päin seinää" kannattaa siis harjoitella jatkossa.
Joukkuradalla päätin nollata tilanteen ja vetää asenteella,nauttia koko rahan edestä! Se oli meidän kisauramme täydellisimpiä ratoja...kontaktit pelitti...yleisö hurrasi...kisan kolmanneksi paras aika! Kerttu <3 ! :)
Lauantaina mineillä oli vain joukkuefinaali. Koska meillä oli hylky-tulos alla paineita ei ollut ja asenteella taas lähdettiin. Nolla ja 10/78 koirakosta, ei huono ollenkaan! :)
Sunnuntain finaaliin lähdimme hyvällä fiiliksellä. Vaikkei menestystä näistä kisoista tullikkaan, olin enemmän kuin tyytyväinen edellis päivän ratoihin ja Kerttuhan on vaan niin yliveto kisakunppani. :) Nollatulos tältäkin radalta, vaikkakin pari sekunttia yliaikaa???!!! Minien finaaliradalla oli nimittäin niin tiukka ihanneaika ettei yksikään koirakko yltänyt siihen. Voittajallakin oli yli sekuntti yliaikaa! Olimme silti 11/75 tämän radan lopputuloksissa. Viimeisellä radalla kyllä huomasin, ettei Kerttu ehkä enää aivan terävimmillään ollut...varmaankin jo pitkä kisareissu painoi pikku tassuja, mutta mummeli painoi ikäisekseen varsin kovaa ja keikkui ajallisesti vielä maailman kärkipaikoilla! :)
Jännitimme ennen reissua vähän tuota Kertun lentämistä ja reagointia meteliin kisapaikalla. Viime vuonna oli nimittäin ripulissa lennon jälkeen ja oli oksentanut kuljetuslaukkuun!? Kisahallin metelistä ei selvästikkään tykännyt Saksan reissulla ja oli mielestämme hieman paniikissa siitä. Ennen radalle menoakin etsiskeli vaan katseellaan äitä, eikä vetänyt radalle kuten tavallisesti.... Tällä reissulla kaikki oli toisin! :) Matkat sujuivat hienosti, ei pahoinvointia eikä vatsaoireita ( viikon Tehobakt- kuuri ennen lähtöä )....ja parasta oli se, että Kepa veti lähtökarsinassa "hullun kiilto" silmissä radalle, se on hyvä merkki se! ;)
Meidän osalta kisat olivat siinä ja itellä jäi kyllä hyvä mieli omista suorituksista!
Kisat huipentuivat kuitenkin maksien finaaliin, josta muodostuikin äärimmäisen jännittävä! Tuulia ja Punssi nousivat täydellisellä finaaliradalla kakkoseksi ja Suomi sai näin hopeamitallin! Se oli liikuttava hetki....Onnittelut vielä Tuulialle ja Punssille! Kiitokset myös mahtavalle Suomi-katsomolle, kannustajille, mukaville joukkuekavereille, Harrille, Tiialle ja Patricialle...ja äitille! :)
Kotimatka oli kyllä taas puuuuduttavanpiiiiiitkän tuntuinen....se alkoi maanantai aamuyöllä 3.45 ja päättyi samana iltana kotiovelle ja kellohan oli silloin jotain 22! Monenlaisella kulkuvälineellä saimme matkustaa ennen kuin kotivalot häämötti,oli pikkubussia, lentokonetta, linja-autoa, junaa, henkilöautoa....tää on vaan täällä niin kaukana! Pikkuhiljaa tässä toivutaan reissusta ja patongeista! :) Ruisleipä rulettaa! :D ....uusia reissuja odotellessa! :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

....välillä pitää muistella menneitä.......



( tällainen kuvamuisto löytyi 8 vuoden takaa...... mie ja Kepa, Hansku ja Ilona agilityn alkutaipaleella ) :D


Samalla kun tein alustavaa pakkaussuunnitelmaa tavaroilleni, jotka pitäis taas mahtua matkalaukkuun, muistelin vähän haikeanakin minun ja Kepan yhteistä agility-uraa. Miten olen ollutkaan näin onnekas saadessani tämän pienen tehopakkauksen ja mitä kaikkea olemme yhdessä kokeneetkaan....pakko oli katella muutama videokin meidän eka starteista tähän päivään........ :)
No, mutta taas ollaan reissuun lähdössä ja Ranskan MM-kisat odottavat! :) Olemme tehneet viikottain pieniä tekniikkaharjoituksia, vahvistaneet sitä meidän omaa osaamista ja yhteistyötä, käveleskelleet mukavia metsälenkkejä ja välillä otettu ihan rennosti vaan!:) Kepa käy vielä tiistaina fysioterapeutilla ja sitte se onkin jo menox, yöjunalla Hesaan ja sieltä Brysselin kautta Liévin-kisakaupunkiin.
Lähdemme tekemään parhaamme, täysillä mennään, asenteella.....katotaan mihin se riittää! Huikea reissu taas tulossa mukavan Suomijoukkueen kanssa. :D