Kerttu-mummeli :)
Kerttu 10v.! Tämä pieni suuri koira muutti meille pakkasen
paukkuessa Paimenneidon – kennelistä 10 vuotta sitten. Muistan kuinka istuin
autossa niin onnellisena, että sydän oli pakahtua…..Kerttu sylissäni
vaaleanpunaiseen täkkiin käärittynä. Olin silloin vasta 10v., mutta muistan sen
hetken vieläkin, se hetki on aina sydämessäni. Olisinko silloin voinut tietää
mitä kaikkea tulisin kokemaan tämän ainutlaatuisen, persoonallisen elämäni
koiran kanssa?
Yhteisten harrastusvuosiemme aikana meistä on kasvanut tiimi,
meillä on yhteys jota epäilen saavani ikinä minkään koiran kanssa. Sitä on
vaikea edes selittää. Kerttu on mulle kaikkea sitä mitä omistaja voi koiraltansa
toivoa.
Meidän agility-taipaleellamme on ollut kyllä monen moista,
olinhan vasta pikkutyttö kun ensimmäisiin harjoituksiin Kertun kanssa
suuntasimme. ”Kotikisoja” Tornio-Roi-Kemi-Oulu-sektorilla kisasimme innokkaasti,
laji vei niin sanotusti mennessään. Muistan meidän
ensimmäiset SM-kisat Jyväskylässä 2005, oli kaksi hyppyä ja kolmannella esteellä
Kerttu meni väärään päähän putkea…kyllä minua siinä kohtaa harmitti kovasti ja
itkukin saattoi tulla. Seuraavana vuonna Lappeenrannassa voitimme
Suomenmestaruuden, olin silloin 13v. ja Kerttu 3,5v! Taidamme olla edelleen
Suomen nuorin SM-kultamitallisti pari! Voitimme myöskin
Nuorten SM-kultaa samana vuonna.
Mm-karsinnat tulivat jossakin vaiheessa mukaan meidän
kisakalenteria. Sinne lähdettiin kyllä kisaamaan mitään sen kummempia
tavoitteita, samalla vähän niin kuin kesälomalle. :D Tunnelma karsinnoissa oli
niin erilainen ja onnistua piti viidellä radalla, jännittävää! Henkisesti
suurin ”kasvun paikka” oli ehdottomasti 2007 karsinnat, jossa finaaliradalle
lähdettäessä olisimme olleet joukkueessa, jos emme tekisi hylkyä!
Yhteispisteitä oli sen verran, että radalta olisi saanut tulla virheitä vaikka
kuinka paljon tai yliaikaakin…mutta, mutta……se oli HYLKY!
Tämäkin hetki on taltioituneena muistojemme arkkuun, se oli kamala hetki, olin
surullinen ja pettynyt……jälkikäteen olen miettinyt, että ehkäpä se saattoi olla
hyväkin asia ettemme silloin päässeet joukkueeseen, olin vasta 14 ja
pettymysten käsitteleminen oli vaikeampaa siinä iässä. Tämä pettymys kasvatti
kyllä omaa henkistä kanttia valtavasti ja oli toisaalta erittäin
opettavaistakin, agility kun vaan on tätä…välillä pettymyksiä - välillä
onnistumisia!
2009 voitimme MM-karsinnat ylivoimaisesti ja olimme kuin
olimmekin Suomen maajoukkueessa ensimmäistä kertaa. Kertun ja minun ensimmäinen
ulkomaanmatka häämötti, kohteena Itävalta…..oli kaikenlaista järjestettävää,
junamatkat maajoukkueleirille, mietitytti lentomatkat koiran kanssa, saimme
Ylitalon Minnalta (coutsimme) hyviä neuvoja ja lentoboxia lainaan, oli monen
moista hässäkkää….äiti panikoi kiitettävästi. Ihaninta oli kuulla,
että coutsi-Minna ja treenikaveri Anne olivat lähdössä kannustamaan paikan
päälle, hitsi miten mieletöntä.
Lähdimme hakemaan tältä reissulta lähinnä kokemusta, olihan
se aivan käsittämätöntä kisata suurella areenalla maailman parhaiden
koirakoiden kanssa, tunnelma, meteli, fiilis oli aivan omaa luokkaansa. Teimme
hyppyradalta nollan ja sijoituimme kahdeksanneksi. En ollut tyytyväinen
rataamme, mutta joukkueenjohto ( Harri & Tiia, Anna) vakuuttivat, että
lähtöpaikka finaaliradalle on paras mahdollinen, kärkeen oli vain 0,7 s.!
Muistan kuinka suomiyleisö kannusti, sinivalkoiset liput liehuivat kun
saavuimme lähtöaitioon ja katsomosta kuului selvästi : ”KERT-TU, KERT-TU,
KERT-TU!”! Jukra, että silloin oli hyvä fiilis vaikka jännittikin! Ja me teimme NOLLA-radan….meteli oli
mieletön…menimme kärkeen….en ollut tyytyväinen tähänkään rataan, tuli vähän
kaarroksia sun muuta. Lähdinkin Kertun kanssa saman tien jäähdyttelylenkille,
en edes halunnut tietää miten kävisi, olihan meidän jälkeen vielä 7 koirakkoa
menemättä……….mutta sitten…..mitä ihmettä?...näin kun Harri juoksi ulos hallista
meitä vastaan, vanavedessä Tiia, Anna, joukkuetovereita, äiti…..kaikki itkivät
ja hurrasivat….Olimme voittaneet Kertun kanssa MAAILMANMESTARUUDEN!
Ilonkyyneleistä ei tullut loppua, Kerttu oli aivan ymmällään kauheasta tohinasta ympärillämme, heilutteli
vain iloisesti häntäänsä, minun rakas Kerttu!
Juoksimme kunniakierroksen suuren yleisön edessä, koko
Suomi-katsomo tuli juoksemaan meidän kanssa, Minna ja Annekin olivat siellä…..mieletöntä,
käsittämätöntä! Tämä on tietenkin ehdottomasti minun ja Kertun huippuhetki agility-urallamme!
Olemme olleet Kertun kanssa neljänä peräkkäisenä vuonna
maajoukkueessa 2009-2012. Saimme ainutkertaisia kokemuksia, reissasimme yhdessä
monissa maissa Itävalta-Ruotsi, Saksa- Tanska, Ranska-Suomi sekä Tsekki-Norja,
kaikissa Pohjoismaissakin pääsimme käymään. Tsekin matka oli nyt viimeinen
edustusmatkamme, emme kuitenkaan vielä heitä hanskoja tiskiin vaan kisaamme
jatkossa vähän niin kuin fiilispohjalta. Teräsmummeli oli kyllä vielä iskussa
näissä kisoissa ( se tekee aina kaiken vaan niin täysillä), vedimme asenteella
ja nautimme joka hetkestä!
Kerttu on ollut minun paras matkakumppani näillä
kisamatkoilla, lohduttaja ja matkatavaroiden vartija ;), sillä on niin
hauskoja, välillä jopa rasittavia omalaatuisia mielenväläyksiä ettei mitään
rajaa…… Miten voisin pitää sinut ikuisesti, rakas ystäväni? (haikeus)
Viimeisellä ”jäähyväisillallisella” Tsekeissä sain lahjaksi
t-paidan, jossa oli kaunis teksti. Se on meistä, minusta ja Kertusta sekä
meidän yhteisestä matkastamme: ”The most beautiful memories you´ll make
together”…siinä jalan- ja tassunjälki vierekkäin! Kiitos kaikille teille, jotka
olette kulkeneet tätä matkaa yhdessä meidän kanssamme!
Tähän loppuun vielä Kerttulin huikeat saavutukset:
Suomenmestari 2006
Joukkue SM-pronssia 2006
Nuorten Suomenmestari 2006
Joukkue SM-hopeaa 2007
Nuorten SM-pronssia 2007
Joukkue SM-kultaa 2008
Nuorten Suomenmestari 2008
Joukkue SM-kultaa 2009
Maailmanmestari 2009
PM joukkuepronssia 2009
MM 7.sija 2010
PM joukkuekultaa 2010
SM 4.sija 2011
SM hopeaa 2012
PM 4. sija 2012
PM 4. sija 2012
PM joukkuepronssia 2012
Tänään hiljenee myös tämä blogi, koska emme ole jaksaneet sitä enää aktiivisesti päivittää.
Hiljeneekö se lopullisesti vai jatkuuko se kenties joskus uudessa osoitteessa
se jää nähtäväksi!