Metsälenkki

Tänään ollaan vietelty tiistaita rennosti vapaapäivän merkeissä ja päätettiin Callen ja Kertun kanssa suunnata Ounasvaaralle mahtaviin lenkkipuitteisiin. Voi että me nautittiin ja pitihän se muutama kuvakin napata....

 Metsälenkkeilijät toivottavat mukavaa syksyistä tiistaita kaikille! :)

Kisakuvia

 

Kuvat: Ira Alakulppi

Hienosti hopeaa!

Kiirettä pitelee, mutta onneksi mielessä voi palata hetki taaksepäin
ja muistella viikonlopun menoja! Viikonloppu tosiaan meni Rovaniemellä
leppoisasti talkoillen ja samalla uskaltauduin myös Sallin kanssa
kilpailemaan yhden hyppyradan näin alkuun. Jotenkin sitä aina miettii
että onko valmis vielä kilpailemaan...... :)  Onneksi tykkään
haasteista ja niin minä ilmoitin Sallin ensimmäisiin agilitykisoihin
ikinä! Onnistuimme kuitenkin yli odotusteni ja tekaistiin 0-rata
kertaheitolla sijoittuen kakkosiksi. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja
sehän se pääasia tässä lajissa onkin! Salli oli niin kuuliainen ja tunne
oli kuin oltaisiin pidemmänkin aikaa treenailtu yhdessä. Nautin kyllä
menosta ja agilitykärpänen puri sen verran, että suuntaamme seuraavaksi
Pellon kisoihin reilun kuukauden päästä...! ;) Kyllä se agility on vain
niin se YKKÖS harrastus mulle aina!!!

Salli treenikumppanina ♥

Mökkimaisemaa

Salli on ollut kylästelemässä täällä Rovaniemellä ja eihän me maltettu olla käymättä harjoittelemassa.....;) Mukavaa vaihtelua treenailla maksi koiran kanssa ja huomata kuinka eriltä se tuntuukaan... Vaatii totuttelua! :D Olin koko kesän töissä Torniossa ja otettiin Sallin kanssa meidän omalla aksa -kentällä aina välillä pientä pätkää. Täytyy sanoa että taitava Salli kyllä on!!! Se oppii niin nopeaa ♥

Tässä olis meidän viime vkl treenailuista videota:

Treeni 1
https://www.youtube.com/watch?v=nKSsFgMz5D0&feature=youtube_gdata_player

Treeni 2 (rima putosi ja välillä olin vähän myöhässä, mutta alusta pidin kovasti)
https://www.youtube.com/watch?v=LM8n1G4aVoU&feature=youtube_gdata_player

Tästä on hyvä jatkaa! :) ♥

Kerttu kiitää ♥

 
Käytiin kesällä treenailemassa ja Kerttukin halusi niin kovasti matkaan, TIETYSTI...!  Kertun kanssa on niin mahtava fiilis mennä vieläkin ja siitä näkee että se nauttii joka hetkestä agiradalla ♥.

Tässä on pieni ratapätkä Kerttu -mummelista:
https://m.youtube.com/watch?v=rLprzdmk99g&feature=youtube_gdata_player

Tervehdys taas!

Eskon tervehdys

Pari vuotta on nyt taukoiltu blogista ja nyt on taas aika aloittaa! :) Paljon muutoksia on tapahtunut (kuvastakin voi päätellä...... ;) ) Muutin tosiaan viime vuonna Rovaniemelle opiskelemaan tradenomiksi yhdessä poikakaverini Teemun kanssa ja mukaan lähti tietysti karvaiset kamumme Kerttu ja Calle. Vuosi 2013 toi mukanaan myös ikäviäkin juttuja, kun jouduimme hyvästelemään niin monta vuotta mukana kulkeneet vanhukset Hiskun ja Ressun.... Rakkaista perheenjäsenistä luopuminen ei ole helppoa, vaikka tietääkin että se oli kuitenkin niiden parhaaksi :,(. Onneksi ihanat muistot säilyy aina. Äiti asustelee vielä entiseen tapaansa Torniossa Sallin ja Eskon kanssa :).

Ollaan äitin kanssa kirjoitelleet yhdessä tätä blogia ja nyt vastuu on kokonaan minulla ;). Pientä ulkoasun muutosta onkin blogissa tapahtunut... Kuten alussa jo mainitsinkin, nämä pari vuotta ovat tuoneet muutoksia ja ajattelinkin niistä paremmin kirjoitella myöhemmin! Lyhyesti agility -kuulumisia kuitenkin... Tällä hetkellä ollaan Callen kanssa vähennetty agilityä, sillä leikkauksesta ei olla toivuttu niin hyvin kuin oltaisiin kuviteltu ja tästä syystä meitä ei ole hirveästi kisakentillä nähtykkään :(. Täysillä ollaan kuitenkin yritetty! Jatkossa me keskitytään muihin juttuihin, sillä tämä iloinen energiapakkaus tekee kaikkensa aina miellyttääkseen :). Olen saanut kokemusta myös ohjata maxi koiraa... nimittäin Sallin kanssa ollaan nyt aina ajoittain otettu pieniä pätkiä ja hauskaa meillä on ollut! ;). Kerttu -mummeli voi entiseen malliinsa tomerana ja terveenä, kumpa vuosia voisi vähentää....!!!!! < 3

Palaillaan lisäkuulumisten kera! :)

Täys kymppi!

 Kerttu-mummeli :)

Kerttu 10v.! Tämä pieni suuri koira muutti meille pakkasen paukkuessa Paimenneidon – kennelistä 10 vuotta sitten. Muistan kuinka istuin autossa niin onnellisena, että sydän oli pakahtua…..Kerttu sylissäni vaaleanpunaiseen täkkiin käärittynä. Olin silloin vasta 10v., mutta muistan sen hetken vieläkin, se hetki on aina sydämessäni. Olisinko silloin voinut tietää mitä kaikkea tulisin kokemaan tämän ainutlaatuisen, persoonallisen elämäni koiran kanssa?

Yhteisten harrastusvuosiemme aikana meistä on kasvanut tiimi, meillä on yhteys jota epäilen saavani ikinä minkään koiran kanssa. Sitä on vaikea edes selittää. Kerttu on mulle kaikkea sitä mitä omistaja voi koiraltansa toivoa.

Meidän agility-taipaleellamme on ollut kyllä monen moista, olinhan vasta pikkutyttö kun ensimmäisiin harjoituksiin Kertun kanssa suuntasimme. ”Kotikisoja” Tornio-Roi-Kemi-Oulu-sektorilla kisasimme innokkaasti, laji vei niin sanotusti mennessään. Muistan meidän ensimmäiset SM-kisat Jyväskylässä 2005, oli kaksi hyppyä ja kolmannella esteellä Kerttu meni väärään päähän putkea…kyllä minua siinä kohtaa harmitti kovasti ja itkukin saattoi tulla. Seuraavana vuonna Lappeenrannassa voitimme Suomenmestaruuden, olin silloin 13v. ja Kerttu 3,5v! Taidamme olla edelleen Suomen nuorin SM-kultamitallisti pari! Voitimme myöskin Nuorten SM-kultaa samana vuonna.

Mm-karsinnat tulivat jossakin vaiheessa mukaan meidän kisakalenteria. Sinne lähdettiin kyllä kisaamaan mitään sen kummempia tavoitteita, samalla vähän niin kuin kesälomalle. :D Tunnelma karsinnoissa oli niin erilainen ja onnistua piti viidellä radalla, jännittävää! Henkisesti suurin ”kasvun paikka” oli ehdottomasti 2007 karsinnat, jossa finaaliradalle lähdettäessä olisimme olleet joukkueessa, jos emme tekisi hylkyä! Yhteispisteitä oli sen verran, että radalta olisi saanut tulla virheitä vaikka kuinka paljon tai yliaikaakin…mutta, mutta……se oli HYLKY!  Tämäkin hetki on taltioituneena muistojemme arkkuun, se oli kamala hetki, olin surullinen ja pettynyt……jälkikäteen olen miettinyt, että ehkäpä se saattoi olla hyväkin asia ettemme silloin päässeet joukkueeseen, olin vasta 14 ja pettymysten käsitteleminen oli vaikeampaa siinä iässä. Tämä pettymys kasvatti kyllä omaa henkistä kanttia valtavasti ja oli toisaalta erittäin opettavaistakin, agility kun vaan on tätä…välillä pettymyksiä - välillä onnistumisia!

2009 voitimme MM-karsinnat ylivoimaisesti ja olimme kuin olimmekin Suomen maajoukkueessa ensimmäistä kertaa. Kertun ja minun ensimmäinen ulkomaanmatka häämötti, kohteena Itävalta…..oli kaikenlaista järjestettävää, junamatkat maajoukkueleirille, mietitytti lentomatkat koiran kanssa, saimme Ylitalon Minnalta (coutsimme) hyviä neuvoja ja lentoboxia lainaan, oli monen moista hässäkkää….äiti panikoi kiitettävästi. Ihaninta oli kuulla, että coutsi-Minna ja treenikaveri Anne olivat lähdössä kannustamaan paikan päälle, hitsi miten mieletöntä.

Lähdimme hakemaan tältä reissulta lähinnä kokemusta, olihan se aivan käsittämätöntä kisata suurella areenalla maailman parhaiden koirakoiden kanssa, tunnelma, meteli, fiilis oli aivan omaa luokkaansa. Teimme hyppyradalta nollan ja sijoituimme kahdeksanneksi. En ollut tyytyväinen rataamme, mutta joukkueenjohto ( Harri & Tiia, Anna) vakuuttivat, että lähtöpaikka finaaliradalle on paras mahdollinen, kärkeen oli vain 0,7 s.! Muistan kuinka suomiyleisö kannusti, sinivalkoiset liput liehuivat kun saavuimme lähtöaitioon ja katsomosta kuului selvästi : ”KERT-TU, KERT-TU, KERT-TU!”! Jukra, että silloin oli hyvä fiilis vaikka jännittikin!  Ja me teimme NOLLA-radan….meteli oli mieletön…menimme kärkeen….en ollut tyytyväinen tähänkään rataan, tuli vähän kaarroksia sun muuta. Lähdinkin Kertun kanssa saman tien jäähdyttelylenkille, en edes halunnut tietää miten kävisi, olihan meidän jälkeen vielä 7 koirakkoa menemättä……….mutta sitten…..mitä ihmettä?...näin kun Harri juoksi ulos hallista meitä vastaan, vanavedessä Tiia, Anna, joukkuetovereita, äiti…..kaikki itkivät ja hurrasivat….Olimme voittaneet Kertun kanssa MAAILMANMESTARUUDEN! Ilonkyyneleistä ei tullut loppua, Kerttu oli aivan ymmällään kauheasta tohinasta ympärillämme, heilutteli vain iloisesti häntäänsä, minun rakas Kerttu!  

Juoksimme kunniakierroksen suuren yleisön edessä, koko Suomi-katsomo tuli juoksemaan meidän kanssa, Minna ja Annekin olivat siellä…..mieletöntä, käsittämätöntä! Tämä on tietenkin ehdottomasti minun ja Kertun huippuhetki agility-urallamme!

Olemme olleet Kertun kanssa neljänä peräkkäisenä vuonna maajoukkueessa 2009-2012. Saimme ainutkertaisia kokemuksia, reissasimme yhdessä monissa maissa Itävalta-Ruotsi, Saksa- Tanska, Ranska-Suomi sekä Tsekki-Norja, kaikissa Pohjoismaissakin pääsimme käymään. Tsekin matka oli nyt viimeinen edustusmatkamme, emme kuitenkaan vielä heitä hanskoja tiskiin vaan kisaamme jatkossa vähän niin kuin fiilispohjalta. Teräsmummeli oli kyllä vielä iskussa näissä kisoissa ( se tekee aina kaiken vaan niin täysillä), vedimme asenteella ja nautimme joka hetkestä!

Kerttu on ollut minun paras matkakumppani näillä kisamatkoilla, lohduttaja ja matkatavaroiden vartija ;), sillä on niin hauskoja, välillä jopa rasittavia omalaatuisia mielenväläyksiä ettei mitään rajaa…… Miten voisin pitää sinut ikuisesti, rakas ystäväni? (haikeus) 

Viimeisellä ”jäähyväisillallisella” Tsekeissä sain lahjaksi t-paidan, jossa oli kaunis teksti. Se on meistä, minusta ja Kertusta sekä meidän yhteisestä matkastamme: ”The most beautiful memories you´ll make together”…siinä jalan- ja tassunjälki vierekkäin! Kiitos kaikille teille, jotka olette kulkeneet tätä matkaa yhdessä meidän kanssamme!

Tähän loppuun vielä Kerttulin huikeat saavutukset:

Suomenmestari 2006

Joukkue SM-pronssia 2006

Nuorten  Suomenmestari 2006

Joukkue SM-hopeaa 2007

Nuorten SM-pronssia 2007

Joukkue SM-kultaa 2008

Nuorten  Suomenmestari 2008

Joukkue SM-kultaa 2009

Maailmanmestari 2009

PM joukkuepronssia 2009

MM 7.sija 2010

PM joukkuekultaa 2010

SM 4.sija 2011

SM hopeaa 2012
PM 4. sija 2012

PM joukkuepronssia 2012

Tänään hiljenee myös tämä blogi, koska emme ole  jaksaneet sitä enää aktiivisesti päivittää. Hiljeneekö se lopullisesti vai jatkuuko se kenties joskus uudessa osoitteessa se jää nähtäväksi!