Tervehdys taas!

Eskon tervehdys

Pari vuotta on nyt taukoiltu blogista ja nyt on taas aika aloittaa! :) Paljon muutoksia on tapahtunut (kuvastakin voi päätellä...... ;) ) Muutin tosiaan viime vuonna Rovaniemelle opiskelemaan tradenomiksi yhdessä poikakaverini Teemun kanssa ja mukaan lähti tietysti karvaiset kamumme Kerttu ja Calle. Vuosi 2013 toi mukanaan myös ikäviäkin juttuja, kun jouduimme hyvästelemään niin monta vuotta mukana kulkeneet vanhukset Hiskun ja Ressun.... Rakkaista perheenjäsenistä luopuminen ei ole helppoa, vaikka tietääkin että se oli kuitenkin niiden parhaaksi :,(. Onneksi ihanat muistot säilyy aina. Äiti asustelee vielä entiseen tapaansa Torniossa Sallin ja Eskon kanssa :).

Ollaan äitin kanssa kirjoitelleet yhdessä tätä blogia ja nyt vastuu on kokonaan minulla ;). Pientä ulkoasun muutosta onkin blogissa tapahtunut... Kuten alussa jo mainitsinkin, nämä pari vuotta ovat tuoneet muutoksia ja ajattelinkin niistä paremmin kirjoitella myöhemmin! Lyhyesti agility -kuulumisia kuitenkin... Tällä hetkellä ollaan Callen kanssa vähennetty agilityä, sillä leikkauksesta ei olla toivuttu niin hyvin kuin oltaisiin kuviteltu ja tästä syystä meitä ei ole hirveästi kisakentillä nähtykkään :(. Täysillä ollaan kuitenkin yritetty! Jatkossa me keskitytään muihin juttuihin, sillä tämä iloinen energiapakkaus tekee kaikkensa aina miellyttääkseen :). Olen saanut kokemusta myös ohjata maxi koiraa... nimittäin Sallin kanssa ollaan nyt aina ajoittain otettu pieniä pätkiä ja hauskaa meillä on ollut! ;). Kerttu -mummeli voi entiseen malliinsa tomerana ja terveenä, kumpa vuosia voisi vähentää....!!!!! < 3

Palaillaan lisäkuulumisten kera! :)

Täys kymppi!

 Kerttu-mummeli :)

Kerttu 10v.! Tämä pieni suuri koira muutti meille pakkasen paukkuessa Paimenneidon – kennelistä 10 vuotta sitten. Muistan kuinka istuin autossa niin onnellisena, että sydän oli pakahtua…..Kerttu sylissäni vaaleanpunaiseen täkkiin käärittynä. Olin silloin vasta 10v., mutta muistan sen hetken vieläkin, se hetki on aina sydämessäni. Olisinko silloin voinut tietää mitä kaikkea tulisin kokemaan tämän ainutlaatuisen, persoonallisen elämäni koiran kanssa?

Yhteisten harrastusvuosiemme aikana meistä on kasvanut tiimi, meillä on yhteys jota epäilen saavani ikinä minkään koiran kanssa. Sitä on vaikea edes selittää. Kerttu on mulle kaikkea sitä mitä omistaja voi koiraltansa toivoa.

Meidän agility-taipaleellamme on ollut kyllä monen moista, olinhan vasta pikkutyttö kun ensimmäisiin harjoituksiin Kertun kanssa suuntasimme. ”Kotikisoja” Tornio-Roi-Kemi-Oulu-sektorilla kisasimme innokkaasti, laji vei niin sanotusti mennessään. Muistan meidän ensimmäiset SM-kisat Jyväskylässä 2005, oli kaksi hyppyä ja kolmannella esteellä Kerttu meni väärään päähän putkea…kyllä minua siinä kohtaa harmitti kovasti ja itkukin saattoi tulla. Seuraavana vuonna Lappeenrannassa voitimme Suomenmestaruuden, olin silloin 13v. ja Kerttu 3,5v! Taidamme olla edelleen Suomen nuorin SM-kultamitallisti pari! Voitimme myöskin Nuorten SM-kultaa samana vuonna.

Mm-karsinnat tulivat jossakin vaiheessa mukaan meidän kisakalenteria. Sinne lähdettiin kyllä kisaamaan mitään sen kummempia tavoitteita, samalla vähän niin kuin kesälomalle. :D Tunnelma karsinnoissa oli niin erilainen ja onnistua piti viidellä radalla, jännittävää! Henkisesti suurin ”kasvun paikka” oli ehdottomasti 2007 karsinnat, jossa finaaliradalle lähdettäessä olisimme olleet joukkueessa, jos emme tekisi hylkyä! Yhteispisteitä oli sen verran, että radalta olisi saanut tulla virheitä vaikka kuinka paljon tai yliaikaakin…mutta, mutta……se oli HYLKY!  Tämäkin hetki on taltioituneena muistojemme arkkuun, se oli kamala hetki, olin surullinen ja pettynyt……jälkikäteen olen miettinyt, että ehkäpä se saattoi olla hyväkin asia ettemme silloin päässeet joukkueeseen, olin vasta 14 ja pettymysten käsitteleminen oli vaikeampaa siinä iässä. Tämä pettymys kasvatti kyllä omaa henkistä kanttia valtavasti ja oli toisaalta erittäin opettavaistakin, agility kun vaan on tätä…välillä pettymyksiä - välillä onnistumisia!

2009 voitimme MM-karsinnat ylivoimaisesti ja olimme kuin olimmekin Suomen maajoukkueessa ensimmäistä kertaa. Kertun ja minun ensimmäinen ulkomaanmatka häämötti, kohteena Itävalta…..oli kaikenlaista järjestettävää, junamatkat maajoukkueleirille, mietitytti lentomatkat koiran kanssa, saimme Ylitalon Minnalta (coutsimme) hyviä neuvoja ja lentoboxia lainaan, oli monen moista hässäkkää….äiti panikoi kiitettävästi. Ihaninta oli kuulla, että coutsi-Minna ja treenikaveri Anne olivat lähdössä kannustamaan paikan päälle, hitsi miten mieletöntä.

Lähdimme hakemaan tältä reissulta lähinnä kokemusta, olihan se aivan käsittämätöntä kisata suurella areenalla maailman parhaiden koirakoiden kanssa, tunnelma, meteli, fiilis oli aivan omaa luokkaansa. Teimme hyppyradalta nollan ja sijoituimme kahdeksanneksi. En ollut tyytyväinen rataamme, mutta joukkueenjohto ( Harri & Tiia, Anna) vakuuttivat, että lähtöpaikka finaaliradalle on paras mahdollinen, kärkeen oli vain 0,7 s.! Muistan kuinka suomiyleisö kannusti, sinivalkoiset liput liehuivat kun saavuimme lähtöaitioon ja katsomosta kuului selvästi : ”KERT-TU, KERT-TU, KERT-TU!”! Jukra, että silloin oli hyvä fiilis vaikka jännittikin!  Ja me teimme NOLLA-radan….meteli oli mieletön…menimme kärkeen….en ollut tyytyväinen tähänkään rataan, tuli vähän kaarroksia sun muuta. Lähdinkin Kertun kanssa saman tien jäähdyttelylenkille, en edes halunnut tietää miten kävisi, olihan meidän jälkeen vielä 7 koirakkoa menemättä……….mutta sitten…..mitä ihmettä?...näin kun Harri juoksi ulos hallista meitä vastaan, vanavedessä Tiia, Anna, joukkuetovereita, äiti…..kaikki itkivät ja hurrasivat….Olimme voittaneet Kertun kanssa MAAILMANMESTARUUDEN! Ilonkyyneleistä ei tullut loppua, Kerttu oli aivan ymmällään kauheasta tohinasta ympärillämme, heilutteli vain iloisesti häntäänsä, minun rakas Kerttu!  

Juoksimme kunniakierroksen suuren yleisön edessä, koko Suomi-katsomo tuli juoksemaan meidän kanssa, Minna ja Annekin olivat siellä…..mieletöntä, käsittämätöntä! Tämä on tietenkin ehdottomasti minun ja Kertun huippuhetki agility-urallamme!

Olemme olleet Kertun kanssa neljänä peräkkäisenä vuonna maajoukkueessa 2009-2012. Saimme ainutkertaisia kokemuksia, reissasimme yhdessä monissa maissa Itävalta-Ruotsi, Saksa- Tanska, Ranska-Suomi sekä Tsekki-Norja, kaikissa Pohjoismaissakin pääsimme käymään. Tsekin matka oli nyt viimeinen edustusmatkamme, emme kuitenkaan vielä heitä hanskoja tiskiin vaan kisaamme jatkossa vähän niin kuin fiilispohjalta. Teräsmummeli oli kyllä vielä iskussa näissä kisoissa ( se tekee aina kaiken vaan niin täysillä), vedimme asenteella ja nautimme joka hetkestä!

Kerttu on ollut minun paras matkakumppani näillä kisamatkoilla, lohduttaja ja matkatavaroiden vartija ;), sillä on niin hauskoja, välillä jopa rasittavia omalaatuisia mielenväläyksiä ettei mitään rajaa…… Miten voisin pitää sinut ikuisesti, rakas ystäväni? (haikeus) 

Viimeisellä ”jäähyväisillallisella” Tsekeissä sain lahjaksi t-paidan, jossa oli kaunis teksti. Se on meistä, minusta ja Kertusta sekä meidän yhteisestä matkastamme: ”The most beautiful memories you´ll make together”…siinä jalan- ja tassunjälki vierekkäin! Kiitos kaikille teille, jotka olette kulkeneet tätä matkaa yhdessä meidän kanssamme!

Tähän loppuun vielä Kerttulin huikeat saavutukset:

Suomenmestari 2006

Joukkue SM-pronssia 2006

Nuorten  Suomenmestari 2006

Joukkue SM-hopeaa 2007

Nuorten SM-pronssia 2007

Joukkue SM-kultaa 2008

Nuorten  Suomenmestari 2008

Joukkue SM-kultaa 2009

Maailmanmestari 2009

PM joukkuepronssia 2009

MM 7.sija 2010

PM joukkuekultaa 2010

SM 4.sija 2011

SM hopeaa 2012
PM 4. sija 2012

PM joukkuepronssia 2012

Tänään hiljenee myös tämä blogi, koska emme ole  jaksaneet sitä enää aktiivisesti päivittää. Hiljeneekö se lopullisesti vai jatkuuko se kenties joskus uudessa osoitteessa se jää nähtäväksi!

Huikea MM-kisamatka on takanapäin! :) Haluamme Kertun kanssa kiittää teitä kaikkia mukana olleita. Teitte viimeisestä edustusmatkastamme ikimuistoisen! ♥ Paidan teksti saa tunteet pinnalle, kiitos koko porukalle! :,) Päätösillallinen huipentui kyllä omalta osalta tähän ikimuistoiseen hetkeen, vähän oli haikeutta ilmassa, yhteinen kisataipaleemme on ollut aivan erikoislaatuinen!  4 peräkkäistä maajoukkuevuotta: Itävalta-Ruotsi-Saksa-Tanska-Ranska-Norja-Tsekki » täysillä vedettiin, hauskaa pidettiin ja nautimme jokaisesta hetkestä! Maailmanmatkaajat kiittää :)♥

Tässäpä linkit Kepan Liberecin ratoihin. Olin agiradan hylystä huolimatta äärettömän tyytyväinen mummelin menoon! <3>
http://www.youtube.com/watch?v=yqqVT9vIsKM&feature=player_detailpage&list=UUW_5oXTVAPnLFAGcyfKtWiA

http://www.youtube.com/watch?v=hFE0EESbWrw&feature=player_detailpage&list=UUW_5oXTVAPnLFAGcyfKtWiA

Oslo 2012

PM-kisat Oslossa on kisattu ja matkalta kotia selvitty! :)
Nousimme torstai-iltana Kepan kanssa Helsinkiin menevään yöjunaan ja perjantaina lensimme sitten Osloon. Tällä kertaa jätimme kennel"tytön" (äitin) kotia jännittämään. ;) Heti alkumatkasta sattui pieni "tilanne" kun läksin tapaamaan ystävääni Heidiä junan toiseen vaunuun ja Kerttu oli päässyt?? makuuhytistämme käytävälle juoksentelemaan. Kuulin kyllä joitain ylimääräisiä kuulutuksia, mutta niistä ei saanut mitään selvää. Kun lähdin takaisin vaunuani kohti, sain kuulla, että junassa oli kuulutettu pienen mustan collien harhailevan junan käytävällä. Silloin mulle tuli kiire ja sydän oli pysähtyä! Konnarivaunun kohalla minua odottiki yllätys; Kerttu-pieni istui siellä sohvan nurkassa häntää heiluttaen. Hitto, että säikähin!......hytin ovessa oli oikeastikin joku vika, sillä se aukes uudestaan aamullakin ihan itestään ( luotto meni VR:n makuuhytteihin). Onneksi tämä tarina päättyi kuitenki hyvin!
VR:stä Finnairiin ja sit itse kisoihin:
Kisat käytiin Bjerkenin raviradalla ja olivat siis ulkokisat. Lauantaina oli pari tavallista kisaa ( mahdollisuus Norjan agivalionarvoon) ja sunnuntaina varsinaiset PM:t. Launtaina satoi kaatamalla ja kisa-alusta oli aika surkea. Otin Kertun kanssa vain eka startin ja taistelimme sen nollana maaliin.
Sunnuntaipäivä olikin sitten aurinkoinen ja kisafiilis oli hyvä, joukkuehenki mahtava! :) Kertulla tippui eka radalla harmittavasti rima, muuten mummeli oli mielestäni pirtsakkana. Toiselta radalta saimme nollan, mutta ajassa hieman hävisimme nuoremmille. Kahen radan tulokset laskettiin joukkukisaan ja saimme minijoukkueella ( Riina, Ralli, Wiima ja Kerttu) PM-joukkuepronssia! Hyvä me! :) Finaaliradalle lähdettiin perinteisesti käänteisessä järjestyksessä. Teimme jälleen 0-radan ja nousimme lopputuloksissa sijalle 4.( yksilömestaruuteen laskettiin kaikkien kolmen radan tulokset). Olin itse tosi tyytyväinen suorituksiimme. Kerttu vaan on niin huippu! <3 p="p">Kotimatka sujui ongelmitta ;)......9 h kestävä junamatka vaan on niinpuuduttava ja palautuminen siitä vie aikansa! Lokakuun Tsekki-reissuuun kun lähdemme, lennämme ensin Kemistä Helsinkiin..... huomattavasti nopeampi tapa matkustaa.
Kisaamme tässä väissä vielä parit kotikisat ja alamme keskittymään seuraavaan edustustehtävään elikkäs MM-joukkuekisaan! Meillä onkin aivan paras minijoukkue! Huikea on siis koko Suomi-joukkue!!!!

4. sija ja 4. vuosi maajoukkuueessa! :)

                                                             Kerttu <3

Yllätys hopeaa!

                                                       Kiitos Pirkko tästä kuvasta! <3 

Mulla on oikeasti maailman ihanin kisakaveri Kerttu! Se vaan tekee kaiken niin täysillä....... AINA! :)
Olin todella hämmästynyt kun selvisi, että olimme "VOITTANEET " hopeaa....ilonkyyneleistä ei meinannut tulla loppua. Lähimme kisaamaan ilman sen kummempia tavoitteita, mutta luotin meän yhteistyöhön ja kisakokemukseen.......maalissa sitten selviäisi mihin se riittäisi. Hyvin mummeli vielä kiisi kovassa ja vauhdikkaassa sakissa. Olin tyytyväinen ratoihimme, enempää emme olisi pystyneet tekemään, Kerttu teki maksimisuorituksen! <3

Callen jalka on paranemassa hyvää kyytiä. Lasta otettiin maanantaina pois ja nyt poju saa varata jalalle normaalisti. Pari viikkoa pitää vielä malttaa köpsytellä hihnassa pieniä lenkkejä ja sitten asteittain lisätään liikuntaa ym. muita kuntoutusvaihtoehtoja. Calle on ollut kyllä mallikas potilas, kävelee nyt oikein tomerasti häntä pystyssä, varaa jalalle hyvin, kauluria ei ole tarvittu, sopeutui  lastajalkaansa mukisematta ym. Viemme sen aina aamuisin mummolaan hoitoon, jossa se saa erityiskohtelua kuntoutuskävelyjen ja rapsutusten ohessa....ja poikahan osaa nauttia tilanteesta. ;) Toivottavasti kuntoutus sujuu hyvin jatkossakin.

Nyt lepäillään ja palaudutaan Jyväskylän reissusta.......Kertun viimeiset MM-karsinnat mietinnässä....

Callen jalka leikattu

Callen jalka leikatattiin siis 26.5. Virallinen diagnoosi oli pinnallisen varvaskoukistajan luksaatio. Luuhun syvennettiin uraa, joka eläinlääkäri Esa Soppelan mukaan oli aivan olematon. Hänen mukaansa Calle ei ole voinut käyttää oikeaa takajalkaansa sataprosenttisesti edellämainitun syyn vuoksi????? Leikkaus onnistui hyvin ja toipuminen tähän asti on myöskin sujunut ongelmitta. Calle on ollut aivan ihana potilas, kauluria ei ole tarvinnut käyttää koska on sopeutunut lastajalkaansa eikä ole edes yrittänyt repiä sitä. Sateisella ilmalla olemme käärineet "kakkapussin" teipillä lastajalan suojaksi pissa/kakkareissuja varten eikä poika ole ollut siitä moksiskaan. Pientä,rauhallista "toimintaa" on täytynyt kyllä keksiä, jotta suurimmat energialataukset on saatu kuriin ja siksi ajaksi kun muut ovat lähteneet lenkille. Kaaleppi on osannut jotenkin "nauttia" tästä tilanteesta ja ottanut vastaan kaikki säälirapsutukset joita vain on vierailtamme saanut, ollut todella huomion keskipisteenä. Perjantain valmistujaisjuhlissa ainakin joka toinen olisi halunnut ottaa Callen kotiinsa, se vain yksinkertaisesti valloittaa kaikkien sydämmet! <3  :)  Viikon päästä poistetaan tikit ja ohjeidenmukainen kuntoutus jatkuu. Menispä kaikki nyt hyvin! Callen arvokisat ja tietenkin muutkin kisat tältä vuodelta ovat siis nyt sitten tässä. Pikkuisen se harmittaa varsinkin kuin se yhteinen "sävel" oli juuri löytymässä ja nollat oli kerättynä arvokisoja varten. Tärkeintä tässä kuitenkin on, että Callen jalka paranee ja poika pääsee kirmaamaan taas normaalisti............. näille asioille kun ei vain voi mitään! :(
Ainoastaan Kerttu-mummeli lähtee siis tulevan kesän arvokisakoitoksiin, liekö nämä sitte mummelin viimeiset!? Omissa kisoissa viime viikonvaihteessa kirmasi mukavasti parin nollatuloksen verran sijoilla 3. ja 1. :)